Kuka olen


Olen Kainuun ja Koillismaan rajamailla syntynyt Paavo Manninen. Koulutukseltani olen kirvesmies, työmaapäällikkö ja ammatillinen opettaja. Tein puusepän ja kirvesmiehen töitä talonrakennuksilla, uudisrakentamisessa sekä erilaisissa remontointikohteissa reilut 20 vuotta. Suoritin opintoja lihan käsittelystä ja jatkojalostuksesta. Vuodesta 2010 lähtien olen toiminut opetustehtävissä ammatillisessa koulutuksessa. Työni ohessa suoritin työmaapäällikön erikoisammattitutkinnon sekä opettajan pedagogiset opinnot.  




Miten päädyin veneenrakentajaksi ja puutöiden tekijäksi

Sain lapsesta lähtien olla isäni opissa: seurata veneenveistoa ja monien erilaisten puutöiden tekemistä. Ymmärsin, että veneen tekeminen puusta on harvojen mestareiden hallitsema taito, jota suuresti arvostetaan. Muistan, kuinka mukavalle tuntui, kun isä luovutti veneen tilaajalle – veneen, johon minäkin olin saanut tehdä jotakin; olla kaverina hakemassa veneen emäpuuta metsästä, lyödä vaikka yhden naulan veneeseen tai vuolaista lastun pois laudasta.


Veneiden teko ajoittui pitkälti kevääseen ja kesäaikaan, joten sain olla veneenteossa mukana ”kesätöissä”. Taitojeni kartuttua sain osallistua vastuullisempienkin vaiheiden tekemiseen. Vaativimpia töitä oli veneenlaudan pään sovittaminen emäpuun uraan puukolla vuolemalla. Se piti tapahtua kerralla ja ajatuksen kanssa. Liian paljosta vuolemisesta olisi ollut seurauksena lyhyt laudanpää. Sitä taas olisi ollut ruma katsella ja se olisi “käynyt luonnon päälle”.


Polkuni veneenveistäjäksi alkoi jo lapsena isän apupoikana, jolloin pidin lautoja ja ojentelin nauloja. Taitojeni karttuessa sain yhä enemmän vastuuta, ja lopulta isä ohjasi veneiden tilaajat suoraan minun puoleeni. Oli luonnollista jatkaa suvun veneenveistoperinnettä, joka on siirtynyt meillä suullisena tietona jo viiden sukupolven ajan. Isäni on ollut tärkein opettajani ja tietolähteeni, sillä veneenrakennuksen yksityiskohtia ei ole kirjattu mihinkään, vaan ne ovat siirtyneet mestarilta seuraavalle. Nyt teen tätä rakkaudesta lajiin, tervantuoksuun ja käsillä tekemiseen, luovaan ja edelleen arvostettuun työhön – vuosisataisia perinteitä kunnioittaen.


Olen tehnyt monenlaisia puutöitä lapsuudesta asti, ja puukäsityöt ovat olleet luonteva osa elämääni. Olen valmistanut muun muassa leipäsaaveja, kirnuja ja muita perinteisiä käyttöesineitä. Tuohityöt ja muun muassa pajuköyden tekeminen tulivat tutuiksi isän opissa, ja niiden kautta opin arvostamaan luonnonmateriaalien monipuolisuutta. Puun muokkaaminen käsin on aina kiehtonut minua, ja olen halunnut oppia eri työmenetelmien hienoudet. Monipuolinen puukäsityöosaaminen onkin kulkenut mukanani läpi elämän ja täydentänyt muuta tekemistäni.




Miten kiinnostuin lihan ja kalan jatkojalostuksesta

Kasvoin järven rannalla, joten kalaa oli saatavilla ruoaksi lähes päivittäin. Vanhemmillani oli porotila, jossa lihaa jatkojalostettiin ”kotitarpeiksi”. Olen siis lapsesta lähtien ollut isän opissa lihan ja kalan käsittelyssä ja jatkojalostuksessa. Opin erilaisia tapoja tehdä lihasta ja kalasta valmiita tuotteita muun muassa kylmä- ja lämminsavustamalla, purkittamalla ja ilmakuivaamalla. Nuoruudessa hankittua osaamistani olen vahvistanut myös tekemällä opintoja lihan jatkojalostuksesta. Metsästyksen ja kalastuksen harrastajana näille taidoille on ollut runsaasti käyttöä.